Mummu muistelee

Sodan jälkeen

Elämä sodanjälkeisessä Suomessa oli sopeutumisen ja jälleenrakennuksen aikaa. Niin paikalllinen väestö kuin me siirtolaisetkin olimme aivan uuden tilanteen edessä. Se vaati sopeutumista puolin ja toisin. Paikallisten oli annettava meille elintilaa, meidän puolestaan yritettävä saada jonkinlainen pysyvä asuinpaikka. Valtiovalta joutui säätämään jos jonkinlaista lakia asiaintilan saamiseksi molempia tyydyttävään tilanteeseen. Oli pakkoluovutusta, niin maa- kuin elintarvikkeidenkin kohdalla, perustettiin kansanhuolto, oli ostokorttien “kuponkirumba”, oli kaikesta puute, paitsi työstä. Työtä riitti, niin rakentamisessa kuin raivaamisessakin. Omat kokemuseni ja havaintoni ovat lapsena hankittuja. Aikuiset ovat kokeneet samat asiat aivan toisin. Lapsen elämä on silloin turvallista kun on koti ja vanhemmat.